mä tulin chillaa

Tänään on ollut ihan kiva päivä. Kävin koulussa jopa puolisen tuntia tekemässä vaan järjestyksenvaljovakurssin koetta, ja läpihän se meni ! Eli enää ei tarvii ku täyttää 18v , nii oon täysvaltanen järjestyksenvalvoja! :P



Äiti haki mut suoraan koulusta ja lähettiin käymään matkuksessa ja löydettiin mulle sieltä takki. Takkiki makso vaan 29,90e joten äiti siitä hyvästä ku löysin nii halvalla osti mulle vielä seittemän euron paidan ja vei mut syömään nouto pizzeriaan! Oli kyllä isot annokset, huih!



Käytettiin Joonaksen kanssa Assee vähän juoksemassa ja sitten lähettiin Joonakselle ehtii vaatteita matkuksesta. Eli viikon sisään oli jo neljäs kerta ku käyn sen kiertämässä lävite :D Löydettiin Joonakselle yks paita ja sitä rataa. Nyt chillailen vaan tässä Joonaksen luona ja palailen tänne sitten huomenna kun oon käyny kirjottamassa vuokrasopparin !

Day after day

Jospa sitä jaksais ruveta useemmin tänne kirjottelemaan. En oikein osaa selittää asioita lyhyesti ku aina höpisen turhia ja selitän ihmisten mielestä liian pitkästi ja tarkasti, mutta ei se mitään! 

http://www.youtube.com/watch?v=Lp6W4aK1sbs

Nyt asiat on alkanu mennä jo parempaan suuntaan ja oon itseasiassa aika ilonen! Eilen kävin tanssahtelemassa pari tuntia ja oon jostain syystä ihan poikki! Kyllä nuo katutanssilajit on mun juttu, aion jatkaa siihen asti ku kroppa kykenee! Oon saanu oikeen asenteen tuohon hip hoppiin ja siellä pääsee purkaa omia agressioita ja aina tulee ilonen mieli. Tanssissa kun pääsee niin usein tuntemaan niitä onnistumisia, se on kyllä ihana tunne. Jos kerta koulussa ei onnistu nii tanssissa sitten! Teema -tunnilla tanssitaan nyt MTV-style ja meillä on Ciara - Ride ft. Ludacris biisinä .. polvet kärsii ku pitää sitä lattiaa nii paljon hinkata :D Tänään sitten käytiin Joonaksen kanssa kahtelemassa löytyskö mulle polvisuojia, ja ihan uskomatonta miten kalliit voi olla; 50e ! Eihän opiskelijalla sellasia rahoja tosta noin vaan ole... 

Kultsi halus pusuja<3

Vielä olis kaks viikko ja pääsisin muuttamaan mun ensimmäiseen ihka omaan kotiin ! Petoselle taas kylläkin, mutta äitin luokse on joku pari sataa metriä, et jos ruoka loppuu niin sinne siis! Koiraani eli Asseria en ota ainakaan aluksi sinne mukaan, koska joutuis niin paljon olemaan yksin. Käyn sitten päivittäin hoitamassa rakasta äitin luona, kyllä porukat pitää siitä huolen! <3 Nyt on vaan ongelmana se että mistä mä saisin muuttoapua? Äiti eikä äitin mies Arttu pysty kantamaan mitään, koska Artulla on leikattu just selkä ja äitillä on kanssa selkä pipinä.. Kaikki kaverit on reissussa, joten kukas minun painavia tavaroita kantelee, ehdokkaita?

Asse<3

Tänään oli taas turhan pitkä hyppytunti, mutta nyt oli ihan kivaa hypärillä ku sai viettää aikaa Joonaksen kanssa ja käytiinkin kiertelee kauppoja ja sain vielä kaiken lisäks Joonaksen äitiltä tosi ihanan kangastaulun, sopii hyvin mun tulevaan sisustukseen, isot kiitokset ! En malta oottaa että pääsen laittamaan sen sitten seinälle! Ensimmäisenä iltana täytyy kyllä pistää kynttilät palamaan, mennä viltin alle piiloon, syödä jäätelöä ja nauttia tietysti ihkaihanasta sinkkuelämästä! (tarkoitan tv-sarjaa)

Helpotus!

Tää vkl on ollu kamala, mutta myös tosi silmiä avaava. Oon siitä sinänsä ihan tyytyväinen. Paniikkikohtauksesta selvitty ja kaikesta muustakin. Edelleen on vähän hatara olo, mutta kyllä tämä tästä paranee. Muuttokin kolmen viikon päästä ja sen sellasta. Sain kuitenkin kuulla myös joitain ihania asioita joita oon halunnu kuulla jo pitkään ja sain viettää loppu iltanikin eilen ihan rauhassa lämpöisen peiton alla. :)

Jasminin kanssa on saatu asiat sovittua ja toivottavasti meillä tulee vielä ihania yhteisiä hetkiä. Oon kuitenkin löytänyt uuden ihanan ystävän josta en halua enkä aio luopua tuosta vain !

                                               SINI <3 JASMIN

Ahdistus

Oon viettäny elämäni hirveintä viikonloppua.. X ahdistaa minut niin nurkkaan, että en tiedä enään mikä on oikein ja mikä väärin. X käännyttää mun kavereita mua vastaan ja usuttaa jopa kimppuun.. Äitiäki yritetty käännyttää ja äiti tuli jopa kaverini luokse kysymään käytänkö huumeita koska sille näin on väitetty.. En uskalla enää olla yksin, en halua olla yksin. En uskalla mennä eteiseen, jokainen ikkuna pelottaa kaikkien niiden uhkauksien takia, enkä enää epäile tästä kyseisestä henkilöstä mitään. Se pystyy ihan mihin vaan. Pelkään koko ajan.. En osaa selittää tätä tunnetta mikä mulla on koko ajan kaiken tän takia. Oon kestäny tätä jo niin pitkään. En haluaisi sekottaa poliiseja tähän mukaan, mutta kohta en näe muutakaan vaihtoehtoa.. En uskalla kulkea missään yksin. Lähikaupassa käyminenki tuntu jo niin hankalalta, koska olin niin vainoharhanen koko ajan..

En tiedä mitä äsken tapahtu.. Kun sain uuden uhkauksen, nii yksinkertasesti tuntu et kaikki romahtaa. Seisoin nurkassa ja itkin.. Multa kysyttiin mitä mä siinä teen, mutta mä en saanu sanottua mitään vaikka halusin. Tuntu ku mut olis ahistettu pieneen nurkkaan, etten mä voi liikkua ku pari pientä askelta puolelta toiselle. Mä en halua enää koskaan kokee mitään tuollasta. Tää ahistus on ihan liian suurta mulle, etten pysty ees käsittelemään sitä sen kummemmin. En oo koskaan tuntenu näin suurta ahistusta, vihaa ja surua yhtä aikaan. Mitä tää on?

Yritän nyt vähän purkaa ihteeni tänne, kun en muuta keksikään.. En oleta että ihmiset ymmärtäiskään elleivät ole kokenut samaa. Toivon ettei tämä enää pahenis vaa pääsisin jatkaa elämää niinkuin mitään ei olisi tapahtunut, mutta se taitaa olla aika mahdotonta.. ainakin nyt tuntuu siltä. Ehkä mä vielä joskus nousen. On mulla kuitenkin sen verran ihana perhe ja muutama ystävä jotka ei jätä vaikka tilanne olisi mikä.<3

-Sinidiful-

Kun elämä potkii nii potki takas

En oo jaksanu aikoihin käyttää blogia, koska en vieläkään osaa oikein käyttää tätä. Kerrompa lyhyesti mitä mun elämässä on lähiaikoina tapahtunu.

Muutin Kuopioon Joensuusta pari kuukautta sitten, asiat alko mennä liian huonosti siellä ja jopa hyvätkin ystävät käänti selkänsä, joten en enää palaa takasin sinne ! Se on ihan saletti! Aloitin koulun Kuopiossa samaa alaa jatkaen. Aloitin sitten työharjottelulla Petosen S-Marketissa. Olihan se ihan kivaa ja jännitti kovasti mennä kouluun työharjoittelujakson jälkeen..

Nyt olen käynyt koulussa muutaman viikon ja huomaan ettei nää mun luokkalaiset oikein hyväksy mua tänne.. paljon on vanhoja tuttuja, mutta kaikki on jotenkin hirmu ennakkoluulosia. Onneks tutustuin Jasminiin, ilman Jasminia mä en varmaan haluais edes tulla kouluun. Joten kerrompa tähän väliin Jasminista.

Jasmin on tosi loisto persoona, ollaan aika samanlaisia ja onhan se vähän hölmö. Jasmin ei ole heti ensimmäisenä tuomitsemassa mua jos teen pienen virheen, muut senkun piikittelee minkä ehtiivät. Mikään ei ole niillä hyvin, joko pitää huomioida mun lävistyksistä, koulupuvusta tai muuten vaan jostakin, että varmasti rupee vituttamaan, mutta Jasmin, ahh<3 Mun oma enkeli joka pelastaa ja kuuntelee tilanteessa ku tilanteessa. Joskus mulla on toki kauhee huoli Jasminista, mutta mä tiedän että se pärjää ku sitä vähän patistaa eteenpäin. En muista millon viimeks oisin löytäny näin nopeesti Jasminin kaltasen ihmisen ja et siitä on tullu näin läheinen mulle. Jasmin on siis tällä hetkellä mun BFF ! <3

Löytyy mun elämästä tietysti positiiviakin asioita. Meen sunnuntaina kirjottamaan vuokrasopimusta ku löysin sellasen kivan saunallisen yksiön, pitää ottaa kuvia sitten ku pääsen muuttamaan, eli joskus joulukuun puolessa välissä. Siellä eletään sitten kynttilän valossa ja viltin alla sinkkuelämää katsoen ;) Jännää vaan siinä asunnossa on se , että parvekkeen alapuolella on kapakka... tämä kuuluisa KARHUN PESÄ. Mutta kyllä siellä pärjää. :)) Äitiki asuu vaan parinsadan metrin päässä, joten sinne vaan ruoat syömään :D

-Sini-