Ahdistus

Oon viettäny elämäni hirveintä viikonloppua.. X ahdistaa minut niin nurkkaan, että en tiedä enään mikä on oikein ja mikä väärin. X käännyttää mun kavereita mua vastaan ja usuttaa jopa kimppuun.. Äitiäki yritetty käännyttää ja äiti tuli jopa kaverini luokse kysymään käytänkö huumeita koska sille näin on väitetty.. En uskalla enää olla yksin, en halua olla yksin. En uskalla mennä eteiseen, jokainen ikkuna pelottaa kaikkien niiden uhkauksien takia, enkä enää epäile tästä kyseisestä henkilöstä mitään. Se pystyy ihan mihin vaan. Pelkään koko ajan.. En osaa selittää tätä tunnetta mikä mulla on koko ajan kaiken tän takia. Oon kestäny tätä jo niin pitkään. En haluaisi sekottaa poliiseja tähän mukaan, mutta kohta en näe muutakaan vaihtoehtoa.. En uskalla kulkea missään yksin. Lähikaupassa käyminenki tuntu jo niin hankalalta, koska olin niin vainoharhanen koko ajan..

En tiedä mitä äsken tapahtu.. Kun sain uuden uhkauksen, nii yksinkertasesti tuntu et kaikki romahtaa. Seisoin nurkassa ja itkin.. Multa kysyttiin mitä mä siinä teen, mutta mä en saanu sanottua mitään vaikka halusin. Tuntu ku mut olis ahistettu pieneen nurkkaan, etten mä voi liikkua ku pari pientä askelta puolelta toiselle. Mä en halua enää koskaan kokee mitään tuollasta. Tää ahistus on ihan liian suurta mulle, etten pysty ees käsittelemään sitä sen kummemmin. En oo koskaan tuntenu näin suurta ahistusta, vihaa ja surua yhtä aikaan. Mitä tää on?

Yritän nyt vähän purkaa ihteeni tänne, kun en muuta keksikään.. En oleta että ihmiset ymmärtäiskään elleivät ole kokenut samaa. Toivon ettei tämä enää pahenis vaa pääsisin jatkaa elämää niinkuin mitään ei olisi tapahtunut, mutta se taitaa olla aika mahdotonta.. ainakin nyt tuntuu siltä. Ehkä mä vielä joskus nousen. On mulla kuitenkin sen verran ihana perhe ja muutama ystävä jotka ei jätä vaikka tilanne olisi mikä.<3

-Sinidiful-